Konala, Pitäjänmäki, Reimarla, HELSINKI

Aihki 2008

Pääkaupunkiseudun Partiolaisten piirileiri Aihki pidettiin 30.7.-7.8.2008 Jämijärvellä

Aihki on mänty ja sahajauhoja korvien välissä kaikilla

Bussista purkauduttuamme pääsemme vielä taivaltamaan pitkää hiekkatietä ja turvan opastaja kertoo meille leirialueesta, "tästä vasemmalla on sitten lava". Rinne on paljas ja pieni pressukatos näyttää yksinäiseltä kantojen keskellä. Kuitenkin jo parin päivän päästä rinteen täyttää vajaa 4000 partiolaista laulaen Mandoliinimiestä, hömhömhömm. Nämä samat partiolaiset valtaavat metsään rajatut viipaleet teltoillaan, katoksillaan ja naurullaan. Pääkaupunkiseudun Partiolaisten viides piirileiri Aihki on alkanut!

Jarkko ja 
partiotervehdys

Päivät alkoivat herätyksellä ja aamiaisella kello 8.00 ja pian tämän jälkeen koko leiri liikkui kukin omaan ohjelmaansa. Sudenpennuille oli varattu viisi erillistä ohjelmalaaksoa, jossa saattoi tehdä kaikkea hiihdosta puukon teroitukseen ja tutustua pelastuslauttoihin. Vartiolaisille oli varattu seitsemän ohjelmalaaksoa, joissa mm. tuunattiin vaelluskenkiä ja sumopainittiin. Johtajaikäiset olivat saaneet ilmoittautua palvelutehtäviin kevään aikana ja pestejä löytyi aina rastinpitäjästä palomieheen ja lehden painajaan. Ohjelmien lisäksi Aihkilla toimivat myös puoti makeannälkään, partioaitta sekä muutama kahvila. Vapaa-ajalla saattoi katsella leirilehteä, joka ehti ilmestyä yhteensä viisi kertaa leirin aikana tai pelata salkopalloa alaleiritoimiston lähellä. Illalla leirissä alkoi hiljaisuus kello 22 ja johtajat pääsivät irrottelemaan johtajakahvila Navettaan.

Salla ja Sandra

Missä aihkit kasvavat, siellä metsä on luonnollisimmillaan

Piirileirillä ilmastokysymykset ja ekologisuus olivat vahvasti esillä. Koko leirin tuottamat hiilidioksidipäästöt kompensoidaan osallistumalla uusien biomassavoimaloiden rakentamiseen Intian Bihariin. Uudet voimalat korvaavat entiset dieseliä polttoaineena käyttäneet laitokset ja vähentävät voimaloiden tuottamia hiilidioksidipäästöjä. Hiilidioksidipäästöjä pyrittiin myös vähentämään järjestämällä osalle leiriläisistä junakuljetus bussien sijasta. Leirin tarjoamat pesuaineet olivat luonnonmukaisia, dokumentit ja ohjelmat olivat sähköisessä muodossa eikä niitä tarvinnut printata paperille sekä leirilehti painettiin suoraan kankaalle, jotta luontoa säilyisi.

Kokit 
kokkaa ja Maukka temppuilee diabololla

Luonnonhenkiä ja liljoja

Yhteisissä iltaohjelmissa saimme huuttaa kurkku suorana oman luonnonhengettäremme johdolla alaleirimme huudon Leirille mä kirmaan, sitten lähden ilmaan, ilmojen halki käy Autereen tie ja se tie Haapiaan vie! ja seurata alaleirien luonnonhenkien eli aihkinvartioiden taistelua hiisiä vastaan. Päivät kuitenkin kuluivat nopeaan tahtiin leirillä ja sudenpentujenlähtiessä veireilupäivänä kotiin tuntui leiri olevan vielä alussa. Sudareitten lähdettyä ja vanhempien täydennettyä herkku- ja vaatevarasto saattoivat liljat alkaa. Tavallisen haikin, eli pienimuotoisen vaelluksen sijasta Aihkilla suoritettiin liljoja. Liljoissa keskityttiin aina tiettyyn asiaan 24 tuntia. Leirillä oli tarjolla monia erilaisia liljoja pelastuslauttaliljasta (ollaan 24 tuntia pelastuslautalla) erägourmet ja pahkaliljaan. Pahkalilja eli valvomislilja ja nahkalilja eli kävelylilja taisivatkin olla ainoita liljoja, joissa valvottiin täydet 24 tuntia.

Blogilikat ja 
JDA 70v kakku

Vartiolaiset olivat saaneet valita mieluisimmat liljat jo etukäteen, mutta onnetar ei aina suosinut kaikkia. Eräskin poika esitti kiivaita vastalauseita saatuaan tietää, että hän joutuu olemaan 24 tuntia täysin hiljaa. Kaikki kuitenkin suorittivat liljansa kunnialla ja sen jälkeen alkoivat leirin viimeiset päivät. Viimeisenä kokonaisena päivänä pääsimme ihailemaan Espoon partiolaisten jättämiä kädenjälkiä. Kokonaisia vessoja oli paketoitu lahjapakettiin ja kyltit olivat muuttuneet opastamaan meidät Espooseen esimerkiksi Länsiväylää pitkin. Vessoihin oli myös ilmestynyt erään liljan johdosta leirilehti Rievun liite eli Pieru, jota kuulemma erikseen jonotettiin lukemaan. Katoksia alettiin purkaa ja lähtöfiilis valtasi leiriä.

HeMe:n näyttävä 
iltanuotio

Leiriltä jäi varmasti jokaiselle jotakin muisteltavaa, oli se sitten uusi kokemus sumopainimisesta, savussamme vieraillut trombi tai viimeisen illan "Tää ystävyys ei raukene" sisaruspiirissä. Kiitos kuuluu kaikille leirillä olleille ja erityisesti mainiolle matkanjohtajallemme, jota ilman olisimme olleet hukassa! Aihki elää aina muistoissamme ja voimme odottaa innolla uutta piirileiriä taas kuuden vuoden päästä.

Teksti: Ella
Kuvat: Timo

Tätä sivua viimeksi muokattu 19.10.2008, 11:18.
© Partiolippukunta Jeanne d'Arc 1938-2017 | www-toimikunta